Metsä16.10.2020

Tyvi on koivun arvokkain osa

Yllättävän monesta kuusivaltaisesta leimikosta löytyy tarkemmalla tarkastelulla myös koivua. Puunostajan profiili ratkaisee sen, kuinka koivut lopulta korjataan. Koskitukki ottaa huolellisesti talteen koivutukin ja erityisesti rungon arvokkaimman osan, erikoistyven. 

Koivutukkeja

Seitsemäntoista prosenttia Suomen puuston tilavuudesta on koivua. Vuosittain korjatusta miljoonasta kuutiometristä 13 000 matkaa erikoistyveksi katkottuna Koskitukin emoyhtiön Koskisen Oy:n ohutviiluvaneritehtaalle.  

Nimestään huolimatta erikoistyveä löytyy aivan tavallisista leimikoista. Koivu kasvaa rehevällä maaperällä, aurinkoisella paikalla, joko puhtaana koivikkona tai kilpaa havupuiden, pääasiassa kuusen, kanssa. Hakkuukypsyyden se saavuttaa havupuita nopeammin. Tyypillisesti koivu hakataan 60–80 vuoden ikäisenä, sillä yli-ikäiseksi päästyään koivu alkaa helposti lahota. 

– Koivua tulee kaikkialle, istutettiin sitä tai ei. Usein valinta siitä, mitä metsässä kasvaa ja annetaanko koivujen jatkaa kasvuaan, tehdään nuoren metsän hoidossa. Koivu on turvallinen kasvattaa, sillä sitä eivät kasvitaudit tai tuholaiset suuremmin vaivaa. Sekapuustoisuus myös lisää metsän monimuotoisuutta, toteaa Koskitukin hankintaesimies Jarkko Kyöstilä.

Koivun määrä kuusikoissa aliarvioidaan helposti. Metsänomistajan ja jopa ammattilaisen silmään voi näyttää siltä, ettei koivuja tai ainakaan erikoistyveä juurikaan ole, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen erikoistyveä saattaa löytyä jopa 15 prosenttia kokonaistukkimäärästä.

– Joskus olen nähnyt, että jopa kolmannes tukista on ollut erikoistyveä, mutta se on kyllä erittäin harvinaista, kertoo Kyöstilä.

Tyvi aina talteen

Koivun erikoistyveä käytetään ohutviiluvanerin valmistuksessa, ja sille asetetut laatuvaatimukset ovat koivutukkia korkeammat. Vaikka ruskotäplä onkin sallittua, on rungon oltava oksaton ja kyhmytön. Oksaisuus ja pehmeä laho ovat hylkääviä virheitä, mutta lievä lenkous ja kova laho hyväksytään. 

– Kovaa lahoa sallitaan kolmanneksen verran läpimitasta. Jos rungossa on piparkakkutyvi, täytyy katkonta tehdä korkeammalta. Mikäli runko on muutoin kunnossa, kannattaa kelvollisesta osasta tehdään erikoistyveä. Sen minkä tilavuudessa menettää, voittaa kuitenkin rahassa, Kyöstilä ohjeistaa.

Minimilavaläpimitta erikoistyvelle on 26 cm, ja pituudet vaihtelevat 28–52 cm välillä. Sillä, onko puu raudus- vai hieskoivu, ei ole merkitystä. 

– Nyrkkisääntö on, että erikoistyveä otetaan koivuista aina, jos sitä vain tulee. Puukauppatulon kannalta sillä on metsänomistajalle merkitystä, sillä erikoistyvestä maksetaan lähes tuplat koivutukkiin verrattuna. 

Vaikka puu itsessään täyttäisi erikoistyven laatuvaatimukset, voidaan se pilata huolimattomalla katkonnalla. Koskitukin käyttämät urakoitsijat ovat saaneet koulutuksen erikoistyven korjuuseen.

– Katkonta tulee tehdä varovasti, tuettuna. Puomilla painaminen halkaisee puun ja pilaa samalla koko tyven. Aikaa menee toki enemmän, mutta oikotietä ei ole, Kyöstilä muistuttaa. 

Mikäli puut korjataan lämpimällä, on erikoistyvet kuljetettava mahdollisimman pian Hirvensalmen ohutviiluvaneritehtaan hautomoon. Talvella kaadettujen puiden erikoistyvet säilötään niin kutsuttuun lumivarastoon lumen ja sahanpurun alle. Lumivarastosta alkusyksystä tuotantoon otettavat puut ovat monesti parempilaatuisia kuin vastakaadetut, sillä niissä nesteet vielä virtaavat ja puut pilaantuvat nopeasti.

Pelkästään havupuita sahaavista laitoksista poiketen Koskitukin emoyhtiö Koskisen Oy:llä on koivulle käyttökohteet omissa prosesseissa ja sen myötä myös aito kiinnostus puulajia kohtaan.

– Haluamme ostaa koivua. Jos metsänomistaja lähtee kanssamme kaupoille, niin ei siinä ainakaan huonoja kauppoja tehdä.

Artikkeli on julkaistu alun perin Metsälehdessä toukokuussa 2020.