Metsä16.10.2020

Metsäomaisuuden siirtäminen eteenpäin kannattaa tehdä ajoissa

Metsätilan sukupolvenvaihdospäätös on viisainta tehdä omana elinaikana - silloin lopputulos on sellainen, joka on omien toiveiden mukainen. Tärkeintä olisi keskustella perheen kanssa ja selvittää erilaisia vaihtoehtoja. Silloin ratkaisut löytyvät usein myös sovinnollisemmin.

Metsätilan siirtäminen seuraavalle omistajalle koetaan monesta syystä vaikeaksi asiaksi. Siinä on monenlaisia lainsäädännöstä tulevia haasteita, joihin ei uskalleta tarttua. Luopuminen voi olla vaikeaa, eivätkä kaikki halua puhua omasta lähtemisestä. Lapsetkaan eivät aina halua ottaa asioita puheeksi. Viisasta olisi kuitenkin tehdä omistajanvaihdos silloin, kun on itse vielä hyvissä voimissa. Silloin siitä saa sellaisen, kuin luopuja itse toivoo ja hyväksi näkee varmistaen samalla perillisten tasapuolisen kohtelun.

Metsakuva

Vaihtoehtoja löytyy

Kauppa

Metsätilan myynti suvun sisällä tai ulkopuoliselle on verotuksellisesti hyvä vaihtoehto, koska siinä ostaja saa verotuksessa merkittävän metsävähennysoikeuden. Lähisuvulle myytäessä myyjälle ei tietyissä tilanteissa tule luovutusvoittoveroakaan maksettavaksi. Nykyisin metsätiloista maksetaan niin korkeita hintoja, että ulkopuolisellekin myynti on harkinnan arvoinen vaihtoehto. Erityisesti näin on silloin, jos jatkajaa tilalle ei löydy omasta perhepiiristä. 

Lahjoitus

Lahjoitus perhepiirissä on käypä vaihtoehto erityisesti, jos metsätilalla ei ole hakkuumahdollisuuksia paljonkaan. Tällöin lahjavero jää pienemmäksi. Lahjoitukseen yhdelle jälkeläiselle kannustaa isommilla tiloilla myös metsälahjavähennys. Ajoissa tehdyt erilliset lahjoitukset pienentävät tulevaa perintöveroa, jos sellainen on pitkän tähtäimen suunnitelmana.

Lahjanluontoinen kauppa

Lahjanluontoisessa kaupassa osa metsätilasta myydään ja osa lahjoitetaan, esim. 50 % kumpaakin. Joissakin tilanteissa tällainen menettely on toimiva ratkaisu. Kauppahinnalla voidaan esimerkiksi maksaa sisarosuuksia, jolloin jälkeläisten tasapuolinen kohtelu toteutuu.

Yhteismetsä

Jos perillisillä ei ole kiinnostusta metsätalouden harjoittamiseen, mutta säännölliset metsätulot olisivat tarpeen, niin järkevä vaihtoehto olisi yhteismetsä. Omaa yhteismetsää ei kannata perustaa alle 100 hehtaarin kokoisena. Mutta metsän (tai osan siitä) voi liittää johonkin olemassa olevaan yhteismetsään ja näin pääsee yhteismetsän osakkaaksi. Yhteismetsäosuuksia on paljon helpompi jakaa perillisille kuin miettiä metsätilojen jakamista heille.

Perintö

Perintö on jatkajille verotuksellisesti kallein vaihtoehto, jos perilliset päättävät jatkaa metsätalouden harjoittamista. Kuolinpesässä asioista päättämiseen vaaditaan yksimielisyyttä, minkä vuoksi monessa kuolinpesässä kestävää metsätaloutta ei voida harjoittaa perillisten ollessa erimielisiä metsän käyttämisestä. Monessa kuolinpesässä metsää ei ole hakattu lainkaan sen jälkeen, kun perintöverot on maksettu. Kuolinpesäomistuksessa on monia haasteita, minkä vuoksi sitä kannattaa välttää.

Yleisimpiä virheitä

  • Perheessä ei keskustella metsäasioista. Oletetaan asioita eikä niistä kysytä. ”Kyllä se poika jatkaa” ei välttämättä ole pojan oma tahtotila. Hyväkin sukutila voi joutua rappiolle, jos jatkava sukupolvi ei ole kiinnostunut metsäasioista. Seurauksena voi olla myös perinnöjaossa tapahtuva tilojen pirstominen liian pieniksi palstoiksi. Ajoissa käyty keskustelu usein estää myöhempien riitojen syntymisen

  • Tehdään kuten naapurissa tehtiin. Oman perheen tilanne on aina erilainen kuin muilla, ei ole kahta samanlaista tapausta. Ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille sopivaa mallia ja siksi on tavattoman tärkeää selvittää erilaisia vaihtoehtoja, jotta se meille sopivin löytyy

  • Tehdään liian monimutkaisia omistusjärjestelyjä. Ei ymmärretä vaikutuksia, jos kokonaisuus ei pysy hanskassa ja jokin kohta voi helposti mennä silloin pieleen. Verohallinto voi tulkita epämääräisiä järjestelyjä myös veronkierroksi, jolloin tulee jälkiveroseuraamuksia

  • Lahjoitetaan metsä sille, jota se ei kiinnosta. Metsätila joutuu helposti rappiolle tai myyntiin ja lopputulos ei ole lahjoittajan toiveiden mukainen. Tässä tullaan jälleen siihen, että on tarpeen keskustella asioista jatkavan sukupolven kanssa, ennen kuin tehdään isoja päätöksiä

  • Lahjoitetaan monelle, eikä tehdä yhteishallintasopimusta. Metsäasioiden hoitaminen voidaan keskittää jollekin yhtymässä tai kuolinpesässä ja valtuuttaa hänet niitä hoitamaan

  • Lapset osaavat sopia asiat keskenään. Usein on toisin. Ja vaikka lapset osaisivatkin sopia, niin heidän jälkipolvensa on aikanaan huomattavasti monimutkaisemmassa yhteisomistustilanteessa.

  • Pidätetään elinikäinen hallintaoikeus. Entäs sitten, jos koittavat ne vanhuuden muistisairauspäivät ja haltija ei ole enää oikeustoimikelpoinen? Silloin ollaan isoissa ongelmissa ja metsäasioista päättämisestä tulee kallista ja monimutkaista, kun pieniinkin puukauppoihin yms. tarvitaan viranomaistahon hyväksyntä. Hallintaoikeuden pidättämisessä on monia muitakin ongelmia

  • Kaikkia omaisuuslajeja ei arvosteta käypään hintaa. Tällainen jos mikä aiheuttaa helposti riitoja perillisten kesken, kun tasapuolisuus ei toteudu. Käypä arvo on se, jota olisi aina pyrittävä hakemaan ja käyttämään eri omaisuuserissä, myös metsässä

  • Edetään verojen minimointi edellä. Toimivuus on paljon tärkeämpää kuin viimeisten veroeurojen säästäminen. Pitkässä juoksussa toisenlainen ratkaisu voi usein olla yhtä hyvä tai jopa parempi.

  • Liian alhainen arvostus perintöverotuksessa. Jos metsätila päätetäänkin myydä, on luovutusvoittovero selvästi korkeampi kuin perintövero ja tällöin maksetaan tarpeettomasti ylimääräisiä veroja.

  • Jätettäisiinkö yksi sukupolvi väliin? Perintö- ja lahjaverot on maksettava, mutta siirtämällä metsänomistus suoraan lapsenlapselle voidaan yhden sukupolven veromaksukerralta välttyä. Joissakin tilanteissa tämä voi olla järkevä toimintamalli, jota ei välttämättä hoksata miettiä.

  • Käytetään virheellisiä tietoja ja tingitään väärässä paikassa. Hyvä asiantuntija on palkkionsa arvoinen, kun niinkin tärkeästä ja arvokkaasta asiasta kuin metsätilan omistamisesta ollaan tekemässä päätöksiä.

Tavoitteena hyvä lopputulos

Metsän omistaminen yksin tai yhdessä puolison kanssa on selkein omistusmuoto ja siihen on hyvä pyrkiä sukupolvenvaihdoksessa myös seuraavan sukupolven osalta. Yhteismetsä olisi yhteisomistusmuodoista monelle helpoin ja järkevin vaihtoehto, vaikka sitä ei tunnetakaan vielä riittävän hyvin. Mutta myös yhtymän ja kuolinpesän saa paremmin toimimaan yhteishallintosopimuksella. Tärkeä periaate olisi se, että metsätiloja ei lähdetä pirstomaan pienemmiksi uusia tilanrajoja tekemällä.

Kannattaa siis ottaa asiat ajoissa puheeksi ja kysyä neuvoja asiantuntijoilta. Kun metsänomistaja on saanut selvitettyä asian perusteellisesti ja tehtyä kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun, niin hän voi nukkua yönsä rauhallisesti - ainakin metsäasioiden osalta.

Jukka Matilainen
metsätilarakenteen asiantuntija
Suomen metsäkeskus