Metsä09.01.2012

Kas näin kaatuu tukki

Ilari Märkjärvelle viime vuosina lyhyeksi käyneet talvet ovat kiireisintä korjuuaikaa.

Ilari Märkjärvelle viime vuosina lyhyeksi käyneet talvet ovat kiireisintä korjuuaikaa.

Pakkanen paukkuu, nenä punoittaa ja lumi narskuu kenkien alla. Lähestyvän hakkuualueen kuulee jo kaukaa moton möyrinnästä ja kaatuvan puun rahinasta.

Massiivisen metsäkoneen ohjaimissa istuvaa Ilari Märkjärveä hyytävä keli ei haittaa.

- Ei pakkasesta mitään haittaa näissä hommissa ole, melkeinpä päinvastoin. Metsätiet ja kosteimmatkin pellot ovat vihdoin jäätyneet, mutta soille ei uskalla mennä vieläkään. Jos näin iso kone uppoaa suohon, sen nostaminen vaatii toisen samanmoisen apua.

Ilari Märkjärvelle viime vuosina lyhyeksi käyneet talvet ovat kiireisintä korjuuaikaa. Viimeiseen viiteen vuoteen on mahtunut muutama pitkä ja kova talvi, mutta joukossa on ollut myös muutama keskieurooppalainen talvi, jotka eivät ole puunkorjaajien mieleen.

Muutamassa kuukaudessa puuta kaatuu tuhansia motteja lähinnä Päijät-Hämeen ja Kymenlaakson alueilla. Koskitukin sopimusyrittäjän Risto Kangassalon palveluksessa työskentelevä Märkjärvi on istunut metsäkoneen ohjaimissa jo lähes puolet elämästään.

- Perheen metsiä olen hoitanut isäni kanssa ihan pienestä pitäen. Peruskoulun jälkeen kävin vähän aikaa iltalukiota, mutta ei siitä mitään tullut, kun kaikki vapaa-aika meni metsätöissä. Mutta eipä näissä hommissa kukaan ole paperin perään kysellyt. Tämän työn joko osaa tai sitten ei, hän tuumaa.

Tarkkaa työtä

Puunkorjuun laatuvaatimukset ovat erittäin tiukkoja. Metsäkoneen kuljettaja analysoi jatkuvasti omaa työtään, jotta korjuujälki on moitteetonta ja metsän kestävän käytön turvaavaa. Tavanomaiset talviolosuhteet pääosin auttavat koneellista hakkuuta, mutta kantavan ja lumipeitteisen maan jakso on ollut viime vuosina varsin lyhyt. Se tuo ongelmia sekä hakkuussa että puun autokuljetuksessa.

- Talvikorjuu ei onnistu normaalilla tavalla, jos maa ei jäädy. Se tuottaa omia ongelmiaan itse hakkuuseen sekä puiden varastointiin ja kuljetukseen, Koskitukin korjuu- ja metsänhoitoesimies Kaisa Erola kertoo.

- Parasta olisi, kun talvi alkaisi kunnon pakkasilla ja vasta sen jälkeen saataisiin lunta. Tänä talvena lumi tuli sulaan maahan ja monet paikat eivät jäädy lainkaan tämän talven aikana, hän toteaa.

Kaisa tekee päivittäistä yhteistyötä Koskitukin sopimusyrittäjien kanssa, suunnittelee korjuualueita, puun varastointipaikkoja ja kuljetuksia. Luottomiehillä on tärkeä rooli myös puukaupanteossa.

- Aina toisinaan kaupan ehtona on se, että korjuusta vastaa tuttu mies. Metsänomistajille on tärkeää, että oman metsän hoito on sataprosenttisesti osaavissa käsissä, Koskitukin hankintaesimies Sami Nurminen toteaa.

Vuosittaista metsänhoitoa

Hollolan Miekkiössä asuva metsänomistaja Kari Kokkala on poikennut aina silloin tällöin lypsykarjatilaltaan metsän siimekseen seuraamaan Ilari Märkjärven urakointia. 15 hehtaarin korjuualueen veroleimikko on kaadettu kymmenessä päivässä. Puuta kertyy 1300 mottia ja isäntää erityisesti kiinnostavaa koivukuituakin reilut yli 100 mottia.

- Jälki on ollut oikein hyvää, Koskitukin kanssa viitisen vuotta yhteistyötä tehnyt Kokkala kiittelee. Kokkalan 60 hehtaarin metsässä metsänhoitoa ja pienimuotoisempia harvennuksia tehdään lähes vuosittain.

Sami Nurmisen mukaan vastaavanlaiseen huolenpitoon toivoisin törmäävän useammin.

- Oman metsänsä kupeessa ja kaupungissa asuvilla, kenties toisen tai kolmannen polven metsänomistajat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vanhojen sukumetsien puunkorjuuta saatetaan vältellä viimeiseen asti, koska nuoret metsänomistajat eivät ymmärrä harvennuskorjuiden metsänhoidollista arvoa ja sitä, että yksikään puu ei ole ikuinen. Jos ihminen ei puuta kaada, luonto hoitaa tehtävän ennen pitkää.


Kaisa Erola, Sami Nurminen ja metsänomistaja Kari Kokkila seuraavat Ilari Märkjärven työskentelyä.

Kaisa Erola, Sami Nurminen ja metsänomistaja Kari Kokkila seuraavat Ilari Märkjärven työskentelyä.