Konserni30.05.2018

Kari Koskinen 60 vuotta: sananen intohimosta ja rohkeudesta

Kari koeajamassa syntymäpäivälahjaksi saamaansa, Koskisen viiluista valmistettua Wiilubikea.

Kari koeajamassa syntymäpäivälahjaksi saamaansa, Koskisen viiluista valmistettua Wiilubikea.

– …Juhana III oli tosiaan vain 18-vuotias, kun hän tuli Suomen herttuaksi vuonna 1556. Hän lähti 25-vuotiaana kosimaan Puolan kuninkaan sisarta, Katariina Jagellonicaa. Tämä oli siitä mielenkiintoinen juttu, että Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suurruhtinaskunnan unionissa oli asukkaita lähes kymmenen miljoonaa! Täältä pienestä 200 000 asukkaan Suomen herttuakunnasta Juhana III sitten lähti rohkeasti kosiomatkalle… 

Yksi Koskisen Oy:n omistajista, Kari Koskinen, kertoo lukemastaan kirjasta, joka kertoo Ruotsin kuninkaallissuvun historiasta.  

– Samaa Katariina Jagellonicaa tavoitteli myös Venäjän hallitsija Iivana Julma, mutta prinsessa valitsi itseään 11 vuotta nuoremman Juhana III:n ja muutti Turkuun. Tästä seurasi raivokasta ja karkeakielistä kirjeenvaihtoa Juhanan ja Iivanan välillä, Kari jatkaa huvittuneena. 

Juhana III:n vaiherikas elämä on pyörinyt ajatuksissa niin paljon, että Kari tahtoo kertoa siitä myös toimittajalle, ja mikäs siinä. Kun on päivänsankari, syntymäpäivähaastatteluun varatun ajan saa käyttää mihin tahtoo. Niinpä 60 vuotta juuri täyttänyt Kari on päättänyt puhua historiasta, kulttuurista, italian kielestä, musiikista, luonnosta, purjehtimisesta ja tietenkin puusta. Karin innostunutta puhetta kuunnellessa on helppo lukea rivien välistä: Kari tahtoo puhua intohimosta.  

 ”Paikallishistoriaa sata vuotta sitten käsittelevää kirjaa selatessa Karin silmiin osui oman isoisän ja Koskisen Oy:n perustajan, itse Kalle Koskisen, nimi.” 

Eräitä Karin suuria intohimoja ovat historia, erilaiset kulttuurit ja kielet. Karin mielestä historiaa ja eri kulttuureja tuntematta ei voi ymmärtää maailmaa. Siksi hän lukee paljon ja pitää erityisesti yksittäisiin historiallisiin tapauksiin ja henkilöihin syventymisestä.  

Paikallishistoriaa sata vuotta sitten käsittelevää kirjaa selatessa Karin silmiin osui oman isoisän ja Koskisen Oy:n perustajan, itse Kalle Koskisen, nimi. Lappilassa asunut Kalle Koskinen oli sata vuotta sitten kansalaissodassa ”aivan uhkarohkeasti estänyt ryöstöjen ja väkivallan tekoja paikkakunnalla”. Näiden tekojen ansiosta joukko Kärkölän maanviljelijöitä kävi vapauttamassa Kallen Lahden vankileiriltä vuonna 1918. 

Näitä historiallisia kertomuksia kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, että niistä kertoo silmät tuikkien mies, joka on itsekin ollut rohkea ja ottanut riskejä. Ehkä siksi historialliset sankaritarinat kiehtovatkin niin paljon.

Kari 1990-luvulla vaneritehtaan konttorilla. Asiakaslähtöisyyden kasvattaminen oli jo kovassa vauhdissa.

Kari 1990-luvulla vaneritehtaan konttorilla. Asiakaslähtöisyyden kasvattaminen oli jo kovassa vauhdissa.

”Kari ei tahtonut, että Koskisen vanerit loikoilevat jälleenmyyntivarastoissa, kunnes joku niitä sattuu tarvitsemaan.” 

Oli vuosi 1985, kun Kari Koskisen isä Kalevi pyysi häntä Koskisen vaneritehtaan johtoon. Moni epäili, että Turusta tullut pojankloppi tietäisi mitään vaneritehtaan johtamisesta. Eikä hän tiennytkään, nimittäin sellaisesta Karin mielestä konservatiivisesta tavasta johtaa, jolla oltiin jo vuosikymmenet johdettu. Kapinallinen punkvaihettaan elävä Kari päätti ottaa pestin vastaan ja näyttää kaikille. Oli aika luoda jotain uutta. 

Kari ei ehkä tiennyt vanerin valmistuksesta paljoakaan, mutta hänpä olikin enemmän kiinnostunut siitä, kuka vaneria loppujen lopuksi käyttää ja miten. Kari ei tahtonut, että Koskisen vanerit loikoilevat jälleenmyyntivarastoissa, kunnes joku niitä sattuu tarvitsemaan. Hän tahtoi nähdä vanerin takana ihmisen, jonka toiveiden mukaan valmistettua vaneria voisi käyttää tismalleen ja suoraan siihen, mihin sitä tarvitaan. 

Nyt vuonna 2018 tämä tapa ajatella on koko yrityksen sydän. Asiakas on loppupeleissä Koskisen Oy:n työnantaja, ja kaikki Koskisella tahtovat, että asiakas saa juuri sitä, mitä tilaa. Se mentaliteetti on opittu Karilta. Karista olisi hienoa, että jokainen tuotannon työntekijäkin vaneria tehdessään tietäisi, mihin tarkoitukseen vaneria tehdään ja kenelle se tulee.  

Tänä päivänä Kari Koskinen on yksi Koskisen Oy:n omistajista, hallituksen jäsen ja Venäjän toimintojen kehittäjä. Paljon on muuttunut noin kolmessakymmenessä vuodessa, mutta yhdestä asiasta kuusikymppinen Kari on edelleen samaa mieltä kuin kolmekymppisenäkin: aina pitää olla rohkeutta, luovuutta ja intohimoa. Ja niitä Karilla edelleen riittää monella eri saralla.  

 ”Karin auton käynnistyessä kaiuttimista rävähtää täysillä soimaan metallimusiikki.” 

Historian lisäksi Kari rakastaa musiikkia. Musiikkimaku on laajentunut vuosien aikana punkista valtavasti aina klassisesta musiikista bluesiin. Karin auton käynnistyessä kaiuttimista rävähtää täysillä soimaan metallimusiikki. Kun Karin mielestä maailman kauneimman kielen ja musiikin yhdistää, kaiuttimista soivat italialaisen Alessandra Amoroson tunteikkaat kappaleet.  

Karin mielenkiinnon kohteet eivät jää toimistolla huomaamatta. Moni kollega ja alainen on huomannut, että kun Kari kiinnostuu jostakin, hän uppoutuu aiheeseen tosissaan. Pintaraapaisu ei riitä. Tästä ominaisuudesta on ollut hyötyä myös töissä. 15 vuotta Karin alaisena työskennellyt Anna-Maaret Roppola kertoo, että ongelmatilanteissa, joissa moni olisi jo luovuttanut, Kari kaivoi niin syvälle, että keinot ongelman ratkaisemiseksi löytyivät: 

– Hän on niin omistautunut kaikelle, mitä tekee. Se, miten hän aina tutkii ja selvittää asioita on toiminut isona inspiraation lähteenä meille kaikille, jotka olemme työskennelleet hänen ympärillään. Se rakkaus tähän alaan ja lajiin on paljon Karin ansiota. Uskon, että meistä työntekijöistä moni voi allekirjoittaa tämän.

Kari Koskinen, Peter Barnes ja Reimer Hartwich USA-kiertueella kartoittamassa uusia markkinoita vanerille.

Kari Koskinen, Peter Barnes ja Reimer Hartwich USA-kiertueella kartoittamassa uusia markkinoita vanerille.

Yksi näistä allekirjoittaneista on Karin kanssa pitkään töitä tehnyt Peter Barnes UK:n myyntiedustustosta. Barnes korostaa Karin innokkuutta ja omistautuneisuutta. Erääksi esimerkiksi hän kertoo, kuinka hän ja Kari olivat auttamassa vanerin historiasta kertovan näyttelyn rakentamisessa Victoria and Albert -museossa Lontoossa viime vuonna. 

– Siinä, missä muut olisivat viettäneet näyttelyn parissa puolisen tuntia, Kari kierteli siellä kaksi tai kolme tuntia. Hän kyseli paljon ja varmisteli, olisiko vielä jotain, missä hän voisi auttaa. Hän on aina niin innoissaan, Barnes kertoo. 

Intohimo puuhun ja vaneriin on kasvanut vuosien varrella valtaviin mittoihin. Kari ei ole koskaan tahtonut seurata muiden jalanjäljissä, vaan on luonut täysin uutta ja omaperäistä aina myyntikonttoritoiminnasta muovipinnoitettujen levyjen kautta uuteen isoon levymittaan.  Kilpailijat ovat seuranneet perässä. Kari tahtoo korostaa, että osa hyvistä ja käyttökelpoisista

ideoista tulee puualan ammattilaisilta, eli itse tuotannon työntekijöiltä. Niitä hän kuulisi mielellään lisää. Kari näkee itsekin puussa edelleen loputtomasti uusia mahdollisuuksia: 

– Olen ihan varma, että tuotannon sivutuotteista voidaan jatkossa tehdä paljon uusia tuotteita. Selluloosakuidulla voidaan korvata puuvillaa, ja puun ainesosista voidaan jatkossa tehdä lääkkeiden ainesosia ja kosmetiikkaa. Erityisesti toivoisin, että muovin korvaamiseen löytyisi lisää ratkaisuja puusta. En ymmärrä myöskään lainkaan sitä, että puun sivuvirroista tehdään polttoaineita. Mitkään maailman metsät eivät riitä siihen, että puu pystyisi korvaamaan öljyn. Sen sijaan kannattaisi ajatella, kuinka paljon ympäristöystävällisempää olisi tehdä taloja puusta betonin sijaan. Sementin valmistuksen hiilidioksidipäästöt kun ovat seitsemän prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on neljä kertaa enemmän kuin koko lentoliikenteen jalanjälki.  

Luonto, meri ja purjehdus ovat Karille rakkaita ajanviettotapoja.

Luonto, meri ja purjehdus ovat Karille rakkaita ajanviettotapoja.

”Karia pidetään toimistolla paitsi suurena rohkaisijana ja hyvänä johtajana, myös hieman hajamielisenä huumoriveikkona.” 

Kari vietti syntymäpäivänsä vaimonsa kanssa Helsingissä, Vallisaaren luontoa tutkien. Luonto on Karille tärkeä metsiä ja vesistöjä myöten. Purjehtiminen on yksi parhaista tavoista viettää aikaa luonnon keskellä. Moni kollega on päässyt mukaan Karin purjehdusreissuille, ja Koskisen Oy:n business manager Heikki Kiesilä oli mukana eräällä erityisen karimaisella purjehdusreissulla Puulavedellä: 

– Oli erittäin kevyt kesätuuli, ei varsinainen purjehduskeli, mutta Kari halusi purjehtimaan. Nostimme sitten purjeet ylös ja kun pääsimme aavalle selälle, tuli täydellisen tyyntä. Takaisin melottiin sitten yhdellä melalla, luukun kannella ja lippalakeilla. 

Karia pidetään toimistolla paitsi suurena rohkaisijana ja hyvänä johtajana, myös hieman hajamielisenä huumoriveikkona. Kerran Karin aurinkolasit katosivat, ja hän etsiskeli niitä koko päivän. Lopulta Kari löysi ne omalta päälaeltaan. 

– Se, mikä on Karissa tosi hauskaa, niin se on se pilke silmäkulmassa. Karissa asuu aina sellainen pikkupoika! Se on tosi iso voimavara meille täällä työyhteisössä. Vaikka asiat ovat isoja ja vakavia, haasteellisiakin välillä, niin niitä voi tehdä hymyssä suin ja huumorin kautta. Sellaista tunnelmaa Kari on tänne tuonut, Koskisen HR- ja viestintäjohtaja Minna Luomalahti kuvailee Karia. 

Kari Koskiselta voi oppia monia asioita: Älä matki muita, vaan tee jotain uutta ja omaa. Opettele nauramaan itsellesi ja elämälle. Ei tämä niin vakavaa ole! Uskalla kertoa ideoitasi eteenpäin. Ja ole rohkea. 

Rohkea on myös Karin toive lopettaa juttu, mutta varmasti monen mielestä niin Karin näköinen: 

– Lopuksi tahtoisin suositella kaikille Saksan ”Matin ja Tepon” Klaus & Klausin kappaletta An der Nordseeküste, josta tulee aina hyvälle tuulelle!